Savusaunan kennel on pienimuotoinen kotikennel Tuunajärvellä Pohjois-Satakunnassa. Kasvattaja olen minä Maria Enroth, 40 vuotta.
Kävin Kennelliiton kasvattajan peruskurssin marraskuussa 2022 ja Savusaunan-kennelnimi myönnettiin minulle alkuvuodesta 2023. (Muut FCI:lle antamani vaihtoehdot kennelnimeksi olivat Ilmiliekeissä ja Syntymäkomea.) Rotuni ovat dobermanni, kääpiöpinseri ja suomenlapinkoira. Pentueita meillä on harvoin ja harkiten.
Kuulun Kennelliittoon ja Palveluskoiraliittoon sekä lappalaiskoirien, dobermannien ja kääpiöpinsereiden rotuyhdistyksiin. Olen Kennelliiton sitoumuskasvattaja. Treenaamassa käymme TVA:lla Noormarkussa.
Ammatiltani olen verkkokauppojen pyörittämiseen liittyvä yrittäjä. Varsinaisen työurani olen tehnyt puhelinasiakaspalvelussa mm. puhelinvaihteessa, taksikeskuksessa ja myymäläketjun asiakasneuvojana.
Asumme melko vaatimattomasti vanhassa, alkuperäiskuntoisessa hirsitalossa. Täällä metsän keskellä sielu lepää, mutta Porin sekä Kankaanpään palvelut ovat sopivan ajomatkan päässä.
Kasvatamme hyvin pienimuotoisesti ja pidämme omat koiramme loppuun asti. Koirat asuvat meillä sisällä – meillä ei ole tarhoja eikä toistaiseksi edes aidattua pihaa. Kaikki koiramme asustavat perheemme keskellä sulassa sovussa kissamme Katin kanssa.
Kasvatustyöni etunenässä ovat luonne, terveys ja käyttöominaisuudet. Kasvatukseen käyttämäni yksilöt ovat kattavasti tutkittuja sekä terveyden että luonteen osalta. Käytän jalostukseen vain koiria, joiden pennun voisin itse ottaa. Toivon kasvattien omistajilta kiinnostusta tutkituttaa omat koiransa tiedoksi itselleen, kasvattajalle sekä koko rodulle.
Meidän koiramme paahtavat tukka putkella mihin vaan kunhan vaan mennään. Minulle unelma pennunostaja onkin joku, joka etsii aktiivista koiraa. Sellaista koiraa, joka tykkää tehdä juttuja. Koska sellaisista koirista mekin tykätään ja haluamme kasvattaa. Hyvä harrastuskoira on monipuolinen kuin sveitsiläinen linkkuveitsi.
Me kasvatamme dobermannin osalta eurooppalaista työlinjaa ja suomenlapinkoiran osalta valtalinjaa (eli ei ”paimensukuista”). Emme hae mitään ääripäitä kasvatustyöllä, vaan ihan tavallisia, ulkonäöllisesti liioittelemattomia (tietenkin mahdollisimman terveitä ja täyspäisiä) peruskoiria.
Mielestäni jalostuskoiran tulee pystyä alkuperäiseen työhönsä niin rakenteensa kuin luonteensakin puolesta. Jalostuskoira on aina keskivertoa parempi – kyseessä ei saa olla lemmikiksi ostettu koira, jolla päätetään tehdä pennut. Jalostuskoira on liioittelematon ja energiatehokas sekä tasapainoinen. Se on elinvoimainen, se syö hyvin ja sillä on normaalit juoksut sekä lisääntymishalu. Lisäksi hyvä jalostusnarttu synnyttää ongelmitta ja hoitaa pentunsa ilman turhaa auttamista.
Pennut kasvavat omakotitalomme alakerrassa olohuoneessa, joka on mahdollista eristää koiraportein ja ovin. Normaalille emolle pitää antaa suojeluvaisto pentuihinsa, joita se on niiden syntymästä asti väsymättä hoitanut. Otamme vieraita katsomaan pentuja niiden ollessa neliviikkoisia ja vieroitus emästä on jo aloitettu. Siinä vaiheessa pennut kuulevat, näkevät, liikkuvat omilla jaloillaan jo juostenkin, syövät myös lisäruokaa, muksivat toisiaan jo aidoin leikkielkein ja emonkin mielestä pärjäävät jo ilman valvovaa silmää jonkin aikaa.
Pentuhuoneessa on pentulaatikon lisäksi erilaisia alustoja ja leluja. Soitan pennuille erilaisia ääniä ukkosesta ja ilotulitteista lähtien ja käsittelen niitä runsaasti. Käytän paljon aikaa siihen, että etsin ostajalle oikean pennun ja päinvastoin. Tutkailen, testailen, kuvailen ja testailen lisää. Onkin ollut mielenkiintoista huomata, että kaikilla pennunostajilla on ollut erilaisia toiveita pennun luonneominaisuuksia koskien.
Suhtaudun hyvin kriittisesti pentuun, joka vaikuttaa siltä, ettei se oikein jaksa yrittää. Jos pentu ei jaksa imeä, sillä voi olla jokin piilevä vika, jonka vuoksi se ei ole elinkelpoinen. On heti huolestuttavaa, jos pennun paino ei nouse saatika, jos emo hyljeksii sitä. Kasvattaminen ei aina ole niin auvoisaa. Jossain määrin kyse on siitä, että oppii sietämään vastoinkäymisiä. Luotan luonnonvalintaan ja elinvoimaan, jos sattuu tulemaan haasteita vastasyntyneiden tai pienten pentujen kanssa. En sekaannu maitopullojen kanssa ellei kyseessä ole iso pentue.
Meidän koiramme ovat syöneet raakaruokaa vuodesta 2015. Tarkemmin ilmaistuna Mushin Mustaa Vaistoa sekä VOM Activea, jotka ovat täysravintoja. Kantavat ja imettävät narttumme syövät nekin Mustaa Vaistoa sekä VOM Activea.
Pennut vieroitetaan raa’alle. Jotta vatsa tottuu mahdollisimman moneen ruokaan eikä tule herkkyyksiä, ne saavat 3-4-viikkoisina maistella eri lihoja, kuten nautaa, kalkkunaa, kanaa, kalaa ja riistaa. 4-5-viikkoisina ne siirtyvät syömään Vaisto Puppya. Pikkupennut saavat myös pikkuisen maistella nappulaa (Happy Dog Baby Starteria ja myöhemmin Acanaa), jos joku pennun ostaja haluaakin ruokkia nappulalla jatkossa. Lue lisää raakaruokinnasta täältä: https://www.mushbarf.com/fi/pennun-ruokinta/
Varausmaksu maksetaan kahden viikon sisällä pentujen syntymästä ja se sitoo molempia osapuolia. En myy pentua osamaksulla. Jalostukseen käytettävät nartut asuvat meillä kotona eli en harrasta sijoitusnarttuja. Mikäli et pysty enää pitämään minulta ostamaasi koiraa, otan sen takaisin ja etsin sille uuden kodin.
Ulkomaille myytäessä, en lähetä pentua yksin cargona lentokoneessa mihinkään. Pentu matkustaa Pet Transporterin kanssa autolla, laivalla tai lentokoneen matkustamossa ovelta ovelle. Ulkomaille myytävien pentujen kohdalla on tärkeää huomioida, että niitä ei ole häkitetty – pentuhuoneessa on kevythäkki, jonne ne voivat mennä lepäämään, mutta en missään tilanteessa sulje niitä sinne. Mainitsemisen arvoista on myös se, että Suomessa on typistyskielto (korvat 70-luvulta lähtien, hännät 90-luvulta lähtien). Huomioithan, että en myy Euroopan ulkopuolelle.
